Omaehtoisuus ja positiivinen vahvistaminen valmistelee hevosta uusiin tilanteisiin

Mitä mielikuvia sulle herää, kun kuulet termit omaehtoisuus tai positiivinen vahvistaminen?

Näitä koulutus- ja käsittelytapoja kohdellaan usein nykyajan hömpötyksenä, uutena trendinä tai kukkahattutäti-kategoriaan menevänä porkkananheilutteluna, mutta oikein tehtynä positiiviseen vahvistamiseen perustuvat käsittelytavat ovat tutkitusti eläimen hyvinvointia lisääviä. Nyt en puhu ääripäästä jossa eläin saa päättää kaikesta kaiken ja sitä palkitaan jo hengittämisestäkin, vaan selkeästä kouluttamisesta, jossa pyritään huomioimaan eläimen elekieltä ja antamaan sille enemmän vaikutelmaa omien päätösten mahdollisuudesta.

Etenkin koirapuolella näitä koulutus- ja käsittelytapoja sekä niiden vaikutuksia on tutkittu jo jonkin verran, ja sen takia haluan nostaa ne esiin myös osana arjen toimenpiteistä poikkeavia tapahtumia, kuten valokuvausta. Jos me mietitään kuvaustilannetta hevosen näkökulmasta, niin onhan se vähän erikoista hommaa mennä metsätielle seisoskelemaan korvat hörössä ja tuijottelemaan maassa hiljaa kyykkivää ihmistä. Valokuvaajana olen kohdannut enemmän hevosia joille tämä ei ole normaali osa arkea, kuin hevosia jotka tietävät heti mitä siltä odotetaan.

Positiivisen vahvistamisen on tutkittu nopeuttavan oppimista

Eri vahvistamiskeinoja ovat positiivinen vahvistaminen, positiivinen rankaisu, negatiivinen vahvistaminen ja negatiivinen rankaisu.

  • Positiivinen vahvistaminen tarjoaa hevoselle jotain sille mieluisaa, kun se tekee pyydetyn tehtävän oikein. Positiivista vahvistamista on sokerin antaminen, kun hevonen laskee päänsä suitsien varustamista varten.
  • Positiivinen rankaisu lisää hevosen tilanteeseen jotain sille epämieluisaa, jos se ei toimi toivotusti. Positiivista rankaisua voisi esimerkiksi olla hevosen kääntäminen pois tarhan portilta, jos se tarhaan mennessä yrittää rynnätä.
  • Negatiivinen vahvistaminen poistaa tilanteesta hevoselle epämieluisan asian, kuten henkisen tai fyysisen paineen, kun se toimii toivotusti. Negatiivista vahvistamista on esimerkiksi hevosen työntäminen kyljestä niin kauan, että se ottaa sivuaskeleen, jolloin työntäminen lopetetaan.
  • Negatiivinen rankaisu poistaa mahdollisuuden palkkioon, jos hevonen ei toimi toivotusti. Negatiivista rankaisua voisi olla esimerkiksi heinäkottareiden siirtäminen pois kengitystilanteesta, jos hevonen ei seiso rauhassa ja anna kengittäjän tehdä työtään.

Raflaavista nimistään huolimatta esimerkiksi negatiivinen rankaisu ei siis automaattisesti tarkoita väkivaltaan turvautumista kouluttamisen nimissä. Valveutunut kouluttaja kuitenkin ymmärtää, miten hevonen todellisuudessa kokee eri palkkaustavat, kouluttajan tekemät korjaukset ja erityisesti uusien asioiden alkuvaiheessa tulevat avut tai merkit. Tällöin kouluttaja osaa myös arvioida, missä tilanteessa on tehokkainta ja selkeintä käyttää vaikkapa positiivista vahvistamista, ja milloin voidaan käyttää negatiivista vahvistamista.

Positiivisen vahvistamisen on huomattu tuottavan monessa eri tapauksessa sekä pitkäkestoisempia, että parempia tuloksia, kuin esimerkiksi paineistamalla tehty koulutus. Oikein tehty positiivinen vahvistaminen nopeuttaa oppimista, yhdistää tekemiseen innokkaan mielentilan, sekä vahvistaa suhdetta eläimen ja kouluttajan välillä.

Omaehtoisuus lisää itsevarmuutta ja vahvistaa luottamusta

Kun hevoselle annetaan tilaisuus osallistua toimenpiteisiin aktiivisesti, kasvattaa se eläinystävän itsevarmuutta sekä luottamusta omistajaansa. Aktiivinen osallistuminen voi tarkoittaa esimerkiksi hoitopaikalle siirtymistä ilman fyysistä ohjaamista, jalan nostoa kavioiden puhdistamista varten ilman tönimistä ja vuohiskarvoista vetämistä, kuolainten poimimista suuhun omatoimisesti, traileriin lastautumista lähettämällä tai pään laskemista harjan selvitystä varten. Näissä kaikissa tilanteissa hevosella on ainakin teoriassa vaihtoehto myös kieltäytyä pyydetystä toimenpiteestä ja olla tekemättä hoitajaa helpottavaa elettä, mutta hyvin opetettuna hevonen todennäköisimmin aina valitsee pyydetyn asian tekemisen.

Osallistaminen tarkoittaa kaikista eniten sitä, että hevonen tietää mitä siltä odotetaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Rennosti ja itsevarmasti toimiva hevonen helpottaa myös käsittelijän tehtäviä, kun kaikki toimenpiteet saadaan tehtyä yhdessä, ei vain siksi että ne nyt on pakko tehdä.

Tukitaidot helpottavat vieraassa tilanteessa toimimista

Positiiviseen vahvistamiseen ja omaehtoisuuteen liittyvät myös niin kutsutut tukitaidot. Näillä tarkoitetaan hevoselle opetettuja eleitä tai tehtäviä, jotka se osaa ja pystyy tekemään myös jännittävässä tilanteessa. Esimerkiksi koirilla yleisin tukitaito lienee kuonokosketus, joka on helppo opettaa eikä se vaadi koiralta fyysistä tai henkistä ponnistelua. Hevosella vastaava voisi olla turvalla käteen/kosketuskeppiin koskettaminen tai pään laskeminen.

Kun eläin viedään sille jännittävään tilanteeseen, se ei osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu eikä välttämättä tiedä mitä siltä odotetaan. Herkemmän kaverin oloa voi helpottaa, kun siltä pyydetään joku helppo tehtävä, kuten turvalla koskettaminen: tee tämä, niin saat palkkaa, saat onnistumisen tunteen ja teet sinulle tuttua asiaa myös tässä jännittävässä tilanteessa.

Wilma on kokenut kuvausmalli, mutta ammattilaisiakin jännittää ja väsyttää aina välillä. Helppo kosketustehtävä auttaa rentoutumaan ja muistamaan, että tässäkin tilanteessa on mahdollista saada herkkuja. Kuva Mirella Ruotsalainen / Hertjekker.

Ensimmäisenä täytyy opettaa luopuminen

Positiiviseen vahvistamiseen kuuluu eläimen palkitseminen toivotusta käytöksestä. Yleisin palkka on ruoka, mutta hevonen voi nauttia myös rapsutuksesta tai silittämisestä. Kokeile, mikä on sun hepalle mieluisin ja motivoivin juttu! Myös ruokapalkassa eri vaihtoehdoilla voi olla merkittäviä eroja sen suhteen, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, onko jokin ruoka niin ylivoimaista herkkua, että se kiihdyttää jo liikaa ja keskittyminen alkaa herpaantua.

Aivan erityisesti ruokapalkkaa käytettäessä ihan eka homma on kouluttaa eläimelle luopuminen siitä ruokapalkasta. Varsinkin aloitteleva kouluttaja voi vahingossa palkita vääräaikaisesti, jolloin vahvistetaan röyhkeää käytöstä ja annetaan odotus, että ihmisen omaan tilaan tulemisesta voi hyötyä. Todellisuudessa ruoka täytyy myös näillä koulutustavoilla ansaita kauniilla ja turvallisella käytöksellä.

Hevosten kanssa yleisin luopumistapa on kääntää päätä poispäin. Tätä voi alkaa vahvistamaan niin sanotusti “sheippaamalla”, eli vahvistamalla hevosen luontaista tai vahingossa toteuttamaa käytöstä. Kun hevonen pyytämättä kääntää päätään hitusenkin poispäin ohjaajasta, voidaan sille antaa äänimerkki (“jes”, “tsip”, naksautus, mikä tahansa nopea ja selkeä ääni) ja ruokapalkka. Todennäköisesti jo muutamalla toistolla hevonen hoksaa, että okei turpaa poispäin kääntämällä saan ruokaa, eikä ruokaa saa jos tunkee ihmistä kohti tai koittaa kaivaa sitä omatoimisesti taskusta. Samalla opetetaan hevoselle, että tiettyä äänimerkkiä seuraa palkka, jolloin pystyt merkkaamaan toivotun käytöksen täsmällisesti.

Lue, opettele ja kysele ensin ilman hevosta

Uusien koulutustapojen opettelu kannattaa aina aloittaa tiedonhaulla: lue artikkeleita, katso videoita, kysy kysymyksiä ja harjoittele omaa reaktionopeuttasi ensin ilman hevosta. Väärin ajoitettu palkkaus, epäselvä käsittely tai päivästä toiseen vaihtuvat kriteerit voivat aiheuttaa tarpeetonta turhautumista ja vahvistaa huonoa käytöstä.

Tuloksena on saumattomasti toimiva pari, joka pärjää myös uusissa tilanteissa

Kärsivällisesti ja selkeillä säännöillä tehdyn koulutuksen lopputuloksena pitäisi olla hevonen ja ohjaaja, jotka osaavat lukea toisiaan sekä toimia yhteistyössä myös uusissa tilanteissa. Huolellisesti tehdyt perustat mahdollistavat vaatimustason nostamisen, erilaisten temppujen ja tehtävien opettamisen sekä rauhallisen mielentilan tilanteissa, jotka eivät hevosen päivittäiseen elämään kuulu.

Ja jos sulla ei ole aikaa tai kiinnostusta alkaa naksuttelemaan ja syöttelemään porkkanaa sun hepalle ylimääräisenä harrastuksena, niin voit tehdä kuvaustilanteessa toivottua käytöstä tutuksi etukäteen muillakin tavoilla! Vietä maastokävelyllä hetki aikaa eri poluilla ja teillä seisoskellen ja hengaillen ilman sen ihmeempää tekemistä, esittele hevoselle erilaisia alustoja ja pyydä siltä kestoa aloillaan seisomiseen. Muista myös aina pyytää kuvaajalta taukoja jos hän itse ei huomaa ehdottaa pientä kävelybreikkiä kärsivällisyyden rakoillessa.

Tulen myöhemmin kirjoittamaan kuvaajan vinkkejä hyödyllisistä tukitaidoista, joiden avulla saat “temputettua” hevosta parempiin poseerauksiin. Pysy siis kuulolla ja seuraa Hevoskansan kanavia, niin voit loistaa teidän seuraavissa kuvauksissa kuin ammattimalli!

Artikkelin kirjoittamisessa käytettiin tukena eri harrastajien artikkeleita, hevosalan kansainvälisiä julkaisuja sekä ammattitahojen ohjeita. Asiasisällön läpiluvussa auttoi Essi Sohlman / @wilmaponi, kiitos!

Jaa artikkeli