Kilpaillaanko hevosalalla siitä, kuka kärsii eniten? Osa 2.

Hevosala houkuttelee monia nuoria, jotka haaveilevat ammatista rakkaan harrastuksensa parissa. Kuitenkin ala voi paljastua rankaksi ja vaativaksi, jopa niin, että monet vaihtavat “siisteihin sisähommiin” pettymysten jälkeen. Tämä kaksiosainen artikkeli käsittelee hevosalan haasteita ja uupumuksen juurisyitä.

Liiallisen työnteon ihannoiminen

Hevosyhteisössä pitkät työpäivät nähdään usein merkkinä rautaisesta ammattimaisuudesta, omistautumisesta ja sitoutumisesta. Valitettavasti tämä kulttuurinen normi luo samalla ympäristön, jossa uupumusta ei ainoastaan hyväksytä, vaan joskus jopa ihannoidaan. Mitä enemmän henkilö uhraa hevosalalla pyrkimyksiensä eteen, sitä enemmän kunnioitusta ja tunnustusta hän saattaa saada muulta yhteisöltä.

Hevosalalla onkin jonkinlainen harhakäsitys siitä, että ylipitkät työajat ovat synonyymi ammattitaidolle. Tämä yleinen käsitys opitaan talleilla jo nuorena ja saa osan yksilöistä työskentelemään fyysisten ja henkisten kykyjensä yli, sen pelossa, että taukojen pitäminen tai rajojen asettaminen voisi näyttäytyä heikkoutena tai sitoutumisen puutteena.

Mikäli hevosalan töihin sattuu eksymään muuta kautta kuin alan koulusta, ei välttämättä ole selvää, millaista palkkaa töistä tulisi saada ja millä ehdoin. Hevosalan töissä käytetään maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta

Inhimillisemmät työtavat

Myös hevosalalla tulisi terveellisen työ/yksityiselämän tasapainon edistämisen olla etusijalla. Tallin omistajien ja työnantajien tulisi määritellä kohtuulliset tai säännölliset työajat varmistaakseen, että työntekijöillä on riittävästi aikaa levätä ja nauttia myös vapaa-ajasta. Tämä ei ainoastaan ehkäise uupumusta, vaan myös lisää yleistä työhyvinvointia.

Sama koskee hevosalan yrittäjiä, jotka harvoin, jos koskaan pitävät oikeita lomia. Lomailun puutteeseenkin vaikuttaa eniten taloustilanne, eli yrittäjä kokee, ettei ole varaa pitää lomaa tai että lomittajan hankkiminen on kallista ja tietyillä alueilla myös hankalaa. 

Tiina Mustosen vuonna 2012 tekemässä opinnäytetyössä “Hevosyrittäjä taiteilee jaksamisen ja hyvinvoinnin trapetsilla” on paljon mielenkiintoista tietoa juurikin hevosalan yrittäjien jaksamisesta. Opinnäytetyötä varten tehdystä kyselystä käy muun muassa ilmi, ettei suurin osa hevosalan yrittäjistä kuuluu minkään työterveyden piiriin. Yritystoiminta pyörii pienellä työntekijämäärällä, joten usein yrityksen ainoa työntekijä on yrittäjä itse. Varaa joustoon ei siis ole. 

Kyselyyn osallistuneita kysyttiin henkisen ja fyysisen väsymyksen sekä työuupumuksen tunteista Likert-tyyppisellä valintatehtävällä. Tulokset osoittivat, että henkistä väsymystä koki joskus 55 % vastaajista, melko usein 23 % ja usein 13 %. Fyysistä väsymystä taas ilmeni joskus 41 % vastaajista, melko usein 36 % ja usein 14 %. 

Työuupumusta tunnettiin melko tasaisesti (harvoin 38 % ja joskus 33 %). Erityisesti nuoremmat yrittäjät olivat alttiimpia fyysiselle ja henkiselle väsymykselle. Vaikka opinnäytetyö onkin yli 10 vuotta vanha, antaa se silti realistista suuntaa nykytilanteelle. 

Tietoisuuden lisääminen uupumuksesta ja sen haitallisista vaikutuksista olisi ensisijaisen tärkeää. Hevosalan ammattilaisille tulisi tarjota enemmän resursseja ja informaatiota auttaakseen heitä tunnistamaan uupumuksen merkit. Avoin keskustelu yhteisössä lievittää lisäksi sitä häpeää, mikä väsymisestä voi syntyä ja ettei kenenkään tarvitse käydä samaa kierrettä läpi uudestaan ja uudestaan vain pysyäkseen lajissa mukana. 

Mielenterveyden tukeminen

Mielenterveyden tulisi olla yhtä tärkeää kuin fyysinenkin terveys. Hevosalan opistot sekä työnantajat voisivat ottaa laajemmin käyttöön mielenterveyspäiviä, tarjota neuvontapalveluita ja edistää avointa keskustelua mielenterveydestä. Monilla unelma hevosalan töistä kaatuu jo opiskeluvaiheessa siihen, että todellisuus onkin jotain aivan muuta, eikä opiskelija ole valmistautunut siihen henkisesti. 

Hevosalan yhteisössä vahvan tukijärjestelmän rakentaminen voisi tehdä merkittävän eron. Vertaistukiryhmät, mentorointiohjelmat ja neuvontapalvelut voivat tarjota yksilöille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan, etsiä neuvoa ja saada emotionaalista tukea ilman, että avun hakija tuomitaan ajatuksistaan.

Ylipäätään uupumuksen käsittely hevosalalla vaatii kulttuuristen normien muutosta ja sitoutumista inhimillisten työtapojen ja -ympäristön luomiseen. Yleisten syiden tunnistaminen, liiallisen työnteon ihannoimisen haastaminen ja tukitoimien käyttöönotto voisivat varmistaa alalla toimivien palkallisten sekä yrittäjien hyvinvoinnin samalla, kun hevosille tarjotaan edelleen laadukasta hoitoa. 

Olisi jo pikku hiljaa aika omaksua myötätuntoisempi ja kestävämpi lähestymistapa hevosalan töihin, jossa sekä ihmiset että hevoset voivat paremmin.

Apua jaksamiseen

Akuuteissa tilanteissa auttavat oma terveyskeskus, työ- tai opiskeluterveydenhuolto.

Muut kanavat:
Suomen Mielenterveys ry:n Mieli-palvelut
Julkisen terveydenhuollon palveluita Mielenterveystalosta

Suomen Yrittäjien jäsenille:
Henkinen hyvinvointi
Yrittäjän talousapu

Ely-keskus:
Yrittäjän talousapu
Yrityksen kehittämispalvelut

Koulutettujen vapaaehtoisten tarjoamaa keskusteluapua:
Maaseudun tukihenkilöverkko

Lue myös:

Jaa artikkeli